INNER WELLNESS julkaistiin Suomessa elokuussa 1998 bändin toiveiden mukaan BMG:n kautta, jonka alamerkki Terrier oli juuri julkaissut menestyksekkäät Don Huonojen ja HIMin levyt. Bändi esitti Jyrkissä levyn julkaisupäivänä tuoreet "Freaked Home"- ja "Love Joy"- raidat, joista jälkimmäinen edustaa Inner Wellnessin rankempaa, rumpujen ja basson grooveen perustuvaa soitantaa. Melodinen laulu on puolestaan jotain ihan muuta, mikä tekee kappaleesta yhden levyn parhaimmista.
Kyyrian uutukainen otettiin hyvin vastaan, ja se pääsi taas TOP 30 -listalle. Levyn kansi oli tuohon aikaan sangen provosoiva, ja vihje päihteiden käyttöön oli harvinaisen suora. Kannen kuvassa näkyy käsi, jossa on kaksi ekstaasitabletilta näyttävää pilleriä.
Tyylillinen muutos oli jopa suurempi kuin Alienin ja Blessed Ravingsin välillä. Höyryt olivat laskeneet, ja Kyyrian ilmaisu oli muuntautunut rennompaan suuntaan. Porno- ja sporttimetallilla vitsailut haudattiin, eikä levyn yleisilme ollut enää metallinen, vaan pikemminkin rokimpi ja melankolisempi. Laulu oli sävykkäämpää, ja aggressiivinen huutaminen oli jäänyt taka-alalle.
”Evelyn” avaa levyn. Lauluosuudet ovat komeat, ja Ville laulaa huomattavasti matalammalta ja synkemmin kuin ennen. Kertosäe on tarttuvan persoonallinen, ja onpa mukana vielä nu-metal-riffittelyäkin, mutta kappale nojaa tällä kertaa täysin melodioihinsa.
”Jesus Döner” on levyn selkeä hittiraita. Levyn ennakkosinglenä heinäkuussa 1998 julkaistu, alun perin rumpali Kaasun tekemä biisi on soinnutukseltaan iskevän omaperäinen. Laulumelodiat ovat kiehtovia ja syntikkasoundit jopa hieman gootahtavia. ”Jesus Döneristä” tehtiin elokuussa 1998 Saksassa myös musiikkivideo.
Jo keväällä Jyrkissä esitetty ”Gift” on Inner Wellnessin ja kenties koko Kyyrian uran aikaa kestänein sävellys. Koskettava kappale oli saanut muotonsa treenikämpällä luontevan jamittelun tuloksena. Ilmaisu oli hioutunutta, ikään kuin Kyyria olisi vihdoinkin löytänyt oman tyylinsä.
Hollywood Xpress -ohjelman Harri Haanpää tiimeineen oli vieraillut San Franciscon Hyde Street -studiolla ja taltioinut bändin mietteitä sekä kuvannut ”Giftistä” musiikkivideon, joka näyttää hienosti bändin studiotyöskentelyä, sekä San Franciscon katujen karuja olosuhteita.
KYYRIA SOITTI Suomessa uuden levynsä tiimoilta elo-syyskuussa 1998 kattavan parinkymmenen keikan mittaisen kiertueen. Bändin suosio otti taas harppauksen eteenpäin ja kaikki vaikutti olevan loistavasti, kun muusikot saivat Gun Recordsilta tylyjä uutisia:
Kyyria saisi levy-yhtiöltä kenkää ennen kuin levy ilmestyisi edes lokakuussa Saksassa. Kiertueita ei olisi tulossa, levy pistettäisiin ulos katalogijulkaisuna ilman sen kummempaa promootiota ja yhteistyö loppuisi siihen. Manageri Silkekään ei voinut auttaa, sillä hän teki tiiviisti töitä Gun Recordsin kanssa ja oli vaikeassa välikädessä.
Viimeiset Suomen-keikat soitettiin ristiriitaisissa tunnelmissa. Bändi oli nähnyt paljon vaivaa levynsä eteen ja riutunut San Franciscossa halvoissa hostelleissa, mutta saanut kuitenkin aikaiseksi onnistuneen levyn. Ja koska levy-yhtiön johtaja oli käynyt studiollakin kuuntelemassa miksauksia ja diggaillut kappaleista, päätös tuntui yksinkertaisesti järjettömältä.
Kaiken kukkuraksi levy-yhtiö oli uskonut ”Jesus Döneriin” ja upottanut hiljattain sen videoon kymmeniä tuhansia Saksan markkoja. Nyt kaikki ajettaisiin alas.
Syitä sopimuksen päättymiseen voi olla monia, mutta Mikaelin arveluiden mukaan elokuun 1998 HIMin debyyttialbumin julkaisulla Saksassa oli vaikutuksensa asiaan. Gun Recordsilla ja Supersonicilla oli yhtäkkiä Saksassa yksi iso bändi, jossa he näkivät valtavaa potentiaalia. Koko yhtiö valjastettiin tekemään töitä HIMin eteen, ja jossain kohtaa he ymmärsivät, että saadakseen homman pyörimään, rosteria piti siivota isolla kädellä. Kyyrian lisäksi yhtiöstä sai lähteä noin kymmenen muuta keskitason bändiä. Päätös oli jälkikäteen ymmärrettävä, mutta sen ajankohta oli Kyyrian kannalta äärimmäisen kohtalokas.
BÄNDI OLI painanut täysillä viimeiset kuusi vuotta, mutta nyt kaikki kuihtui kasaan. Kyyrian hajoamisesta ilmoitettiin Jyrkissä, vaikka muusikot eivät olleet itse tiedottaneet asiasta mitään.
Saksa oli menetetty, levy-yhtiö oli menetetty. Silke oli menetetty, rahat olivat loppu ja bändin jäsenten välit olivat tulehtuneet. Ja kun musiikillista suuntaakaan ei tahtonut löytyä ja koko homman uudelleen kasaaminen olisi ollut henkisesti aivan liian iso taakka, Mikael Vehkaoja päätti lopulta pistää bändin jäihin.
Katkeransuloista kyllä, Silke oli viimein saanut hoidettua heille Saksasta pätevän keikkamyyjän, joka tarjosi Kyyrialle rahakasta kiertuetta Saksassa. Bändi pohti keikkojen mielekkyyttä, mutta hetken pähkäiltyään he päättivät lähteä matkaan kuin viimeisenä ristiretkenä, vaikka bändiä ei tuossa vaiheessa käytännössä enää ollut.
Tammikuussa 1999 tehty Rock Hardin sponsoroima reilun viikon kiertue onnistui yli odotusten. Keikoilla oli yleisöä, jotka tunsivat Inner Wellnessin kappaleet, vaikka levyä ei oltu mainostettu Saksassa lainkaan. Muusikot tulivat keskenään toimeen, mutta eivät juurikaan puhuneet toisilleen mistään bändiin liittyvästä.
Kaikki olivat ajautuneet elämässään täysin eri suuntiin ja he tiesivät, että bändi loppuisi näihin keikkoihin. Turhautuneisuus ja lopun vääjäämättömyys purkautuivat keikoilla raivokkaana energiana. Kyyria oli viimeisillä keikoillaan ja juuri hajoamisensa kynnyksellä elämänsä vedossa.
SOITTAJAT HAJAANTUIVAT nopeasti eri bändeihin. Kosketinsoittaja Santeri Kallio oli jo äänittänyt Amorphiksen kanssa Tuonela-levyn ja liittyi nyt bändin vakijäseneksi. Kaasu sai samoin tein pestin HIMin rumpalina ja äänitti jo myöhemmin samana vuonna Walesissa Razorblade Romance-levyä, joka tulisi olemaan HIMin lopullinen läpimurto Saksassa. Basisti Niclas Etelävuori liittyi seuraavana vuonna Amorphikseen juuri ennen Tuonelan jenkkikiertuetta. Laulaja Ville Tuomi liittyi jo hieman nuokahtaneeseen Suburban Tribeen ja nosti bändin täysin uuteen lentoon sekä Suomen levylistojen kärkisijoille.
Kyyrian primus motor Mikael Vehkaoja sen sijaan romahti Kyyrian hajottua täysin ja vajosi henkisesti todella syvälle. Monivuotinen unelma oli pirstaleina. Hän masentui eikä häntä kiinnostanut tehdä mitään. Parisuhde kariutui samoihin aikoihin, henkilökohtainen rahatilanne oli surkea, eikä Mikael koskenut kitaraankaan yli puoleen vuoteen.
Noustuaan henkisestä kuopastaan ja kasattuaan itsensä toimintakykyiseksi Mikael soitti muutaman vuoden Don Huonoista soolouralle lähteneen Kalle Aholan bändissä. Kolmen levyn ja lapsen syntymän jälkeen Mikael jätti ammattimaisemman soittamisen ja keskittyi seuraavan vuosikymmenen lähinnä perhe-elämään ja journalistin töihin, joita hän oli alun perin Kanadassa opiskellutkin.
KYYRIA OLI Mikaelille todellinen elämäntyö, jolle hän antoi kaikkensa. Vuoden 2023 paluu keikkalavoille on epäilemättä ollut hänelle pitkällisen harkinnan tulos, sillä muut jäsenet olisivat olleet valmiita paluuseen jo vuosia sitten. (Kuva: Marjo Tynkkynen)
Mikael myöntää erkaantuneensa vuosien saatossa metallimusiikista, mutta lopulta tahto päästä soittamaan vielä kerran vanhojen bändikavereidensa kanssa vei voiton. Hän on säilyttänyt kellarissaan legendaarisen kotkakitaransa raatoa kaikki nämä vuodet ja yllätyn kuullessani, että TW Guitar Shopin Petteri Hirvanen on kunnostamassa sitä paluukeikkoja varten.
”Mulle tässä ei oo kyse pelkästään siitä, että kaivaisin kitaran naftaliinista pitkän tauon jälkeen, vaan että tämän reunionin myötä käyn läpi koko tuota historiaa ja henkilökohtaisen epäonnistumisen tunnetta. Sehän on samaan aikaan vittumaisen tuskallista ja hillittömän vapauttavaa”, Mikael pohtii keskustelussamme vuonna 2023.
Mikael teroittaa, että Kyyrian paluulla on selkeä alku ja loppu. Keikkoja ei ole tulossa lisää, vaan tämä reunion huipentuu elokuun 18. ja 19. päivä Helsingin Tavastia-klubille.
”Tässä on ehkä sellainen jännä kutina siitä, että pääsee palaamaan vielä kerran vanhaan minäänsä. Kyyriaan pantiin aikoinaan niin paljon paukkuja, että kyllä tässä on mullekin arvoa laittaa joku selkeä piste tälle jutulle ja soittaa ne jäähyväiskeikat, jotka aikoinaan jäivät soittamatta.”
18.4.2023 Kimmo Aroluoma (Kannen kuva: Marjo Tynkkynen)
Kirjoittaja on Custom Boardsin perustaja, puolitoiminen tietokirjailija ja entinen Kyyrian jäsen.
Lähteet:
Jone Nikula: Rauta-aika
Markus Laakso: Amorphis
Pauliina Tuomola: Waltari - Suomimetallin pioneerit
Rumba-lehdet 21/94, 5/97 ja 16/98
Soundi-lehdet 10/94, 3/97
KaaosZine 22.1.2023: Santeri Kallion ja Ville Tuomen videohaastattelu
SFP Metal Magazinen vuosikerrat
****
