PUITTEET SAKSASSA olivat hulppeat. Kyyria aloitti levynsä äänitykset syyskuussa 1996 Siggi Bemmin omassa, isossa Woodhouse-studiossa, joka sijaitsi Hagenissa, noin puoli tuntia Dortmundista etelään.
Paikka oli kuin soittajan taivas. Laitteisto oli Finnvoxin tasoa, ja studion suurin huone oli pelkästään Kyyrian muusikoiden käytössä, mikä oli suuri kontrasti ensimmäisen levyn hajanaisiin äänityssessioihin. Rumpali Kaasu ei ollut pysyä nahoissaan, kun studiossa oli pystyssä hänen suuresti fanittamansa Slayerin Dave Lombardon käyttämä rumpusetti, jolla Kaasukin soittaisi levyn. Studio oli varattu viideksi viikoksi ja äänitykset tehtiin vanhaan malliin kahden tuuman kelanauhalle, mutta mukana oli myös modernia tietokonetekniikkaa.
Siinä missä Blessed Ravingsin aikaan Mikaelilla ei ollut edes omaa kitaravahvistinta, nyt Siggi Bemm oli tuonut Mikaelille studioon modernin saksalaisen Engl Savage -vahvistimen, jonka perkussiivinen high gain -soundi oli kuin luotu Kyyrian tiukkoja metalliriffejä varten. Mikael soitti koko levyn Englillä ja innostui siitä niin paljon, että osti vahvistimen mukaansa Suomeen ja käytti sitä jatkossa kaikilla Kyyrian keikoilla.
Asuminenkin oli järjestetty mallikkaasti. Manageri Silke oli hoitanut Kyyrian muusikoille majapaikan Hagenin Hohenlindburgista, jossa he asuivat koko levytyssession ajan. Asunto oli vain kymmenen minuutin ajomatkan päästä studiosta. Bändillä oli oma autokuski ja ”fikseri”, joka hoiti heille mitä ikinä he halusivatkaan. Studiossa oli jatkuva ruokatarjoilu, ja majapaikalla pidettiin bileitä joka ilta aamuyöhön asti.
Muusikot hengasivat Saksassa Waltarin jäsenten kanssa ja pistivät baareissa merkille, kuinka tunnettu Kärtsy oikesti oli. Waltarin lisäksi bändit kuten Clawfinger ja Die Krupps olivat tuolloin kovassa huudossa. Rammstein julkaisi suositun debyyttialbuminsa juuri samaan aikaan, joten Kyyrian jäsenet olivat entistä vakuuttuneempia siitä, että hieman valtavirrasta poikkeavalla rankalla crossover-metallilla voisi olla myös kaupallista potentiaalia.
LEVYTYSSESSIO sai hieman ontuvan alun, kun tuottaja Siggi Bemm tuli kosteiden tervetuliaisbileiden jälkeen studioon heikossa kunnossa ja kertoi bändille, ettei hän ole työkykyinen. Kaikki olivat ihmeissään, kun tuottaja ilmoitti yllättäen lähtevänsä pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen ja jätti muusikot studioon yksin.
Bändi äänitti itseään ja treenaili uusia kappaleitaan. Tuottaja palasi hermolomaltaan, ja sessiot saatiin käyntiin. Soittimien äänitys sujui mallikkaasti ja Siggi näki paljon vaivaa etenkin rumpujen orgaanisten soundien eteen.
Muutaman viikon jälkeen tuottajan henkilökohtaiset vaikeudet alkoivat taas painaa päälle. Siggin hermot pettivät kriittisellä hetkellä, kun lauluäänitysten aika koitti.
Ville Tuomi oli kuulokkeet päässään mikkinsä ääressä, kun Siggi ilmoitti, ettei hän pysty työskentelemään, ja poistui studiosta. Ville ihmetteli, minne tuottaja hävisi ja lopulta bändi äänitti lauluosuudet itse. Tämä jäi kaivelemaan, sillä he olisivat toivoneet tuottajan panosta kenties tärkeimpään yksittäiseen osatekijään Kyyrian, ja miksei minkä tahansa muunkin bändin musiikissa.
Siggi palasi taas studiolle, mutta sessiot venyivät yli sovitun aikataulun. Vaikka äänityssessiot olivat tuottajalle ilmeisen vaikeaa aikaa, levy saatiin kunnialla valmiiksi joulukuussa 1996, joskin monta viikkoa sovitusta aikataulusta myöhässä.
Rajusti ylitetty studiobudjetti hiersi suhteita levy-yhtiöön päin. Kiistaa tuli myös kappalevalinnoista, etenkin jo demolla olleesta Nikun säveltämästä ”Bat Meets the Purple” -biisistä, jossa levy-yhtiö näki hittipotentiaalia. Bändin mielestä se oli liian aikuisrockia, sillä he halusivat levystään eheän ja metallisen kokonaisuuden. Kappale oli ehditty äänittää ja miksata Saksassa valmiiksi, mutta levylle se ei päätynyt. Sen sijaan Gun julkaisi raidan vuoden 1996 lopulla promokasetilla GUN - Great Unlimited Noises.
ALIEN JULKAISTIIN helmikuussa 1997. Sitä jaeltiin Suomen lisäksi Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Vaikka levyn kansi on hieman kotikutoinen, tuotantoon ja soundeihin oli satsattu, ja Alien oli ilmestyttyään merkkipaalu suomalaiselle musiikkiviennille. Levy keräsi hyviä arvosteluja sekä kotimaassa että ulkomailla ja ponkaisi Suomessa TOP 30 -listalle.
Bändi halusi karistaa pornometalliviitan ja alkoi kutsua haastatteluissa musiikkiaan sporttimetalliksi, joka kieltämättä kuvasi muuttunutta tyyliä. Alien suorastaan pursuaa moderneja metalliriffejä, tiukkoja sovituksia ja groovaavaa, testosteronilla pumpattua soittoa.
Siggi oli pitänyt huolta, että kitarat soivat rankasti ja kuuluvasti. Vastaavasti kosketinsoittimia oli tiputettu miksauksessa alas, ja useat Sanden osuuksista oli jätetty tyystin pois. Myös funk-elementit ja debyyttilevy Blessed Ravingsille ominainen primitiivinen sekoilu oli karsittu minimiin.
”Centrepiece” valittiin avausraidaksi. Rumpali Kaasun riffeihin perustuva menevä kappale esittelee rankemman ja huomattavasti aggressiivisemman Kyyrian, laulua myöten. Kappale kulkee hienosti eteenpäin ja on epäilemättä ollut keikoilla mitä mainioin menopala.
Myös tiukaksi sovitettu ”Mouthful Of Dust” enteilee tuloillaan olevaa nu-metal-boomia, josta oli jo merkkejä Kornin, Deftonesin, Sepulturan ja Rage Against The Machinen musiikissa, ja jonka ”Killing in the Name” -biisiä Kyyriakin oli soittanut keikoillaan.
Singleksi valittiin ”Mind The Light”, joka oli saanut alkunsa Mikaelin ja Sanden biisileirillä Vaasassa. Muusikot olivat heti tajunneet sen potentiaalin. Kappaleen parhainta antia ovat Sanden hieman särötetyt räppilaulut kontrastinaan Villen mairea ja melodinen tulkinta. Kappaleesta tehtiin Saksassa ison budjetin musiikkivideo, jossa myös levyllä sitaria soittanut ex-Waltari Sami Yli-Sirniö esiintyi. Saksalainen Viva pyöritti musiikkivideota tiuhaan, ja se kestää katselua vielä tänäkin päivänä.
”Mind the Lightin” levymiksauksen viimeistely oli aiheuttanut kitkaa levy-yhtiön ja tuottaja Siggi Bemmin välillä. Levy-yhtiö olisi halunnut jo valmiiksi kaupallisesta kappaleesta vielä kevyemmän miksauksen. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut kitarariffien hiljentämistä, mutta Mikael ja Siggi olivat yhtä mieltä siitä, että rankempi miksaus istui paremmin kokonaisuuteen. Levy-yhtiön mielipide jyrättiin ja bändi sai tahtonsa läpi.
”Sister Moon” edustaa Alienin kevyempää puolta ja on levyn biiseistä Mikaelille läheisin ja tärkein. Taidolla tuotettu kappale oli saanut alkunsa Sanden pianoteemasta, ja Mikaelin kirjoittamat kappaleen sanat toivat Kyyrian musiikkiin uuden ulottuvuuden.
”Sister Moon” oli myös levy-yhtiön mieleen, sillä he olisivat halunneet julkaista kappaleesta singlen ja kosiskella sillä Saksan pop-yleisöä. Bändi kuitenkin vastusti ajatusta, sillä he eivät halunneet balladia singleksi, mikä hiersi entisestään bändin ja levy-yhtiön välejä.
Sande Kallio on myöntänyt jälkikäteen tämän olleen bändiltä paha virhe ja kertonut oppineensa läksynsä tuosta kerrasta. Hän on sittemmin todennut, kuinka bändin on tärkeää osallistaa levy-yhtiötään mukaan prosessiin eikä päättää kaikesta itse.
KYYRIAN PROFIILI nousi Alienin julkaisun myötä etenkin Suomessa. Bändi sai runsaasti näkyvyyttä, ja musiikkilehdet kuten Rumba ja Soundi kirjoittivat levystä laajasti.
Maaliskuun 1997 Rumban Saksassa tehdyssä haastattelussa oli havaittavissa jopa pienoista ”takki auki” -meininkiä. Kannabiksella hehkutettiin avoimesti, muusikot kehuivat saksalaista ammattitaitoa ja fasiliteetteja, ja etenkin Nikun hauska ”halvemmat dokut, skruudit, krääsät ja dosset” -heitto on jäänyt elämään.
Kyyria esitti maaliskuun lopussa vuonna 1997 ”P.O.E.”:n MTV3:n Jyrki-ohjelmassa. Juontaja Joonas Hytönen haastatteli tuoreeltaan hiljattain Saksasta palannutta bändiä. Ville oli tyylikäs Dieselin sponsoroimissa vaatteissaan ja Anthony Kiedis -henkisessä kauluspaidassaan, kun Mikael puolestaan esiintyi polleasti hupparin yläosa auki. Muusikoiden toiveet uran urkenemisesta olivat selvästi havaittavissa.
Maakunnissa huomiota herättivät eniten Helsingin rock-ympyröistä tutut ja seksiä tihkuvat bändin tanssitytöt Mallu ja Pauliina, joista jälkimmäinen on tehnyt sittemmin ansioituneen uran toimittajana ja tietokirjailijana.
SUOMESSA maakuntien keikat alkoivat vetämään yleisöä aivan eri tavoin kuin ennen, mutta valitettavasti ulkomaiden markkinat eivät auenneet samaan tahtiin.
Bändi teki Alienin julkaisun tiimoilta muutaman klubikeikan Saksassa Handsome-yhtyeen lämmittelijänä, mutta levy-yhtiön lupailuista huolimatta pidemmät kiertueet tuntuivat peruuntuvan aina kriittisellä hetkellä.
Lopulta Gun Records osui kultasuoneen ja sai buukattua Kyyrian Saksaan kiertueelle lämmittelemään yhdysvaltalaista Biohazardia. Kaikki olivat innoissaan. Päivämäärät lyötiin lukkoon ja Gun Records kehotti jo muusikoita pakkaamaan laukkunsa. Keikat oli buukattu isompiin 1000-1500 hengen keikkapaikkoihin, jollaisissa soittaminen oli ollut bändin monivuotinen unelma. Tyrmistys oli melkoinen, kun Biohazard perui kiertueensa viime metreillä viisumiongelmien takia.
Muistakin isommista kiertueista puhuttiin, mutta nekin peruuntuivat yksi toisensa jälkeen. Laihana lohtuna Kyyria teki toukokuussa 1997 viitisen keikkaa Saksassa Blackeyed Blonden ja Farmer Boysin lämmittelijänä.
Suomessa Kyyria tahkosi sen sijaan kesäfestareita hyvällä menestyksellä. He olivat menneet askeleen eteenpäin lavojen soittojärjestyksessä, mutta kotimaan festarikeikat eivät tuoneet enää samalla lailla tyydytystä kuin edellisinä kesinä. (Kuva: Ilosaarirock 1997/Toni Saikkonen)
Bändi oli todella pettynyt ulkomaisten kiertueiden toistuvaan peruuntumiseen ja ylipäätään siihen, etteivät he päässeet promoamaan levyään kunnolla Keski-Euroopassa. Mikael on jälkikäteen pohtinut, että heidän olisi pitänyt itse puuttua aktiivisemmin tilanteeseen, mutta heillä ei ollut tietoa tai osaamista siitä, miten päästä Saksaan edes matalan profiilin klubirundille.
ALIENIA MYYTIIN suhteellisen mukavasti, mutta lukumäärät eivät mitenkään kattanut siihen pistettyä rahallista panostusta. Gun Records oli satsannut artistiinsa paljon ja Silke oli hoitanut promon pieteetillä, mutta levyjä ei myyty Saksassa ilman keikkoja.
Alienin studiobudjetti oli liki tuplaantunut alun perin sovitusta, ja bändi tyrmistyi kuultuaan olevansa melkein 100 000 Saksan markkaa (nykyrahassa noin 50 000 euroa) miinuksella levy-yhtiön suuntaan. Valitettavasti näillä takaiskuilla oli vaikutuksensa myös Kyyrian jäsenten keskinäisiin väleihin.
Muusikot alun perin yhteen sitonut liima alkoi vähitellen sulaa, ja bändi alkoi jakaantua eri leireihin. Laulaja Ville Tuomi oli Helsingin pienessä rockskenessä iso tähti, joka nautti laajaa kunnioitusta ja jonka seuraan kaikki tuppaantuivat.
Vastaavasti Niku ja Sande halusivat lymyillä enemmän taka-alalla, kun taas Mikael tuntui vetäytyvän tyystin Helsingin baarielämästä. Kaasu hengasi omien kavereidensa kanssa. Alkuaikojen yhteishengestä ei ollut enää tietoakaan, ja ennen niin tiivis kollektiivi näki toisiaan enää keikoilla ja treenikämpällä.
Alienin julkaisun momentum oli hukattu eikä keikkailu lisäisi levy-yhtiön mielestä enää levyn myyntiä. Ja koska markkinointiin eikä tätä myöten kiertueisiinkaan ollut enää rahaa, Gun Records ehdotti, että bändi keskittyisi seuraavaan levyynsä.
Kyyria pistettäisiin studioon vielä loppuvuodesta 1997, jolloin seuraava albumi julkaistaisiin jo huhtikuussa 1998. Uusi keikkamyyjäkin oli valmiina, ja tällä kertaa keikat sovittaisiin hyvissä ajoin etukäteen tulevan kesän eurooppalaisille festivaaleille.
Levy-yhtiön johtaja Wolfgang Funk pyysi Kyyrialta pikaisesti demoa uusista kappaleista. Mikael ja Sande tekivät työtä käskettyä ja keskittyivät täysillä säveltämiseen. Muusikoiden työmoraali ja kunnianhimo uusien kappaleiden suhteen oli kova. Biisileiri Vaasassa oli entistä intensiivisempi, ja nyt töitä paiskittiin aamusta iltaan.
Uudet kappaleet eivät perustuneet enää pelkkiin nu-metal riffeihin, sillä rankassa ilmaisussa oli ollut myös rajoitteensa. Mukaan tuli monipuolisempia sointukulkuja ja melodioita. Mikael ja Sande tiesivät, että seuraava levy tulisi olemaan bändin uran kannalta ratkaisevassa roolissa.
Lue artikkelin seuraava osa
****
