OMAKUSTANTEENA JULKAISTUN EP:n painos myytiin loppuun. Uutta musiikkia syntyi ja vanhoja kappaleita sovitettiin uudelle kokoonpanolle sopivammaksi. Bändin jäsenten musiikillisten taustojen erilaisuus oli suuri etu, ja onpa Mikael joskus vitsaillutkin Kyyriasta heavy metallin Village Peoplena.
Kaasu oli henkeen ja vereen Slayer-mies, Ville toi ilmaisuun räppiä ja hip hoppia, Niku amerikkalaista funk metal -tyylistä otetta ja Sande teknoa. Mikaelilla oli taustallaan harvinaisen monipuolinen kokoonpano, joka jäi myös Kyyrian pysyväksi miehitykseksi. (Kuvassa vasemmalta oikealle Santeri Kallio, Mikael Vehkaoja, Niclas Etelävuori, Ville Tuomi ja Mika Karppinen)
Kyyria kiersi rockklubien lisäksi taas kerran Helsingin seudun nuorisotaloja. Alati elävät sovitukset pitivät keikkaenergian vireänä ja Sande huomasi, kuinka nuoriso innostui baariväkeä enemmän teknommista syntikkasoundeista ja tuoreista, rytmikkäämmistä crossover-elementeistä.
Etenkin laulaja Ville Tuomen ääni ja energinen lavaesiintyminen herättivät nuokkareilla kiinnostusta ja vetivät lisää väkeä keikoille. Häntä kalasteltiin laulajaksi muihinkin bändeihin, kuten Suburban Tribeen, mutta Ville pysyi Kyyrialle uskollisena.
Amorphis pyysi syyskuussa 1993 Tuomea vierailemaan toisen levynsä äänityssessioissa Tukholmassa, ja koska tunnetun metallibändin levylle laulaminen oli sen verran suuri porkkana, Tuomi lupautui mukaan. (Kuvassa Amorphiksen vuoden 1994 kokoonpano, vasemmalta oikealle Esa Holopainen, Olli-Pekka Laine, Tomi Koivusaari, Jan Rechberger ja Kasper Mårtenson.)
Vaikka tällaiset vierailut voivat olla nykyään hyvinkin luontevia, 90-luvun alussa bändit olivat tiiviitä kollektiiveja, kuin jengejä, joista ei vilkuiltu vieraisiin pöytiin. Näin ollen Mikaelkin keskusteli Villen kanssa Amorphiksessa laulamisesta. Kyyrian muusikot kuulivat tuoreeltaan Ruotsin sessioiden nauhoja jo kauan ennen levyn julkaisua, ja sekä musiikki että Villen laulut kuulostivat Mikaelin mielestä upealta. Oli selvää, että Villen vierailusta Amorphiksen levyllä olisi Kyyrialle enemmän hyötyä kuin haittaa. Tulevan Amorphis-vierailun myötä Kyyrian momentum oli vahvempi kuin koskaan.
KYYRIA VAIHTOI treenikämppänsä Vallilaan Lemuntielle, josta tuli monille aikalaisille tuttu bändin "päämaja" ja jonka oheen rokkielämää viettänyt laulaja Ville Tuomi myös muutti asumaan.
Muusikot satsasivat bändiin kaikkensa ja treenasivat intensiivisesti viisi kertaa viikossa. Mikael rahoitti elämistään päivätöillä tätinsä viestintätoimistossa, mutta pääfokus oli kuitenkin Kyyriassa, joka soitti Helsingin klubeilla pelkän omakustannelevyn turvin yhä innokkaammalle yleisölle. (Kuva ensimmäisen levyn kuvaussessiosta)
Mikael ja Sande saivat ajatuksen biisileiristä, jossa he pystyisivät keskittymään tulevan levynsä kappaleiden säveltämiseen. Mikael ehdotti Vaasassa sijaitsevaa vanhempiensa taloa, joka oli aika ajoin tyhjillään.
Bändi oli uuden äärellä, joten vanhoja kappaleita sovitettiin uusiksi ja mukaan tuli paljon tuoreita crossover-elementtejä. Uudet kappaleet, kuten ”Only Eyes Behind”, ”Skinny Rover” ja ”Open Up” edustivat uudenlaista, groovaavampaa Kyyriaa, joka upposi keikoilla myös klubi-yleisöön. Bändi alkoi olla jo sen verran suuressa nosteessa pääkaupunkiseudulla, että ensimmäisen kokopitkän levyn julkaisu tuntui vääjäämättömältä.
KARI HYNNINEN oli perustanut Zen Garden -levy-yhtiön vasta edellisenä vuonna. Tulevien vuosikymmenten saatossa alati merkittävämmäksi muodostuva pienlevy-yhtiö aloitti toimintansa julkaisemalla keväällä 1994 entisten Stone- ja Airdash-miesten Suburban Triben levyn Primitive.
Seuraavaksi Hynninen kiinnitti huomionsa Kyyriaan. Vaikka muusikot olivat käytännössä varattomia, he olivat jo aloittaneet ensimmäisen levynsä äänitykset tammikuussa 1994 Helsingissä, Hästholmenin leirikeskuksessa, jossa myös Don Huonot oli käynyt äänittämässä ensimmäisiä levyjään. Timo Tolkki toimitti kaluston asevelihintaan ja mikitti rummut, mutta muuten bändi äänitti levynsä itse.
Muusikoilla oli vapaat kädet kokeilla kaikenlaista, joten aikataulu venyi. Kyyria jatkoi äänityksiä Lemuntien treenikämpällään, Villen asunnossa ja sen saunatiloissa. Puitteet olivat paikoin alkeelliset. Mikaelilla ei ollut tuolloin edes kunnollista kitaravahvistinta, joten osa levyn kitaroista äänitettiin suoraan DI-boksin kautta kelanauhalle ja niiden varsinainen soundi tehtiin jälkikäteen. Mikko Karmila miksasi neljä biisiä valmiiksi, ja ne vakuuttivat Zen Gardenin Kari Hynnisen. Levytyssopimus motivoi bändiä ja toi tarvittavaa uskoa levyn loppuun saattamiseksi.
ENSIMMÄISET MAISTIAISET tulevasta saatiin kesäkuussa 1994 "Only Eyes Behind" -singlen muodossa. Hieman levyversiota lyhyempi veto esitti uudistuneen ja tuohon aikaan soundimaailmaltaan persoonallisen bändin.
Singleltä löytyvä ”Jester” oli niin ikään mainio biisi, ja vihdoin julkaisunsa sai myös jo vuoden 1991 Essence of Dust-demolta asti mukana roikkunut ”Voice in the Mirage”.
Heinäkuussa bändi esiintyi Hämeenlinnassa Ahveniston moottoriradan Power of Rock -tapahtumassa, jossa he huomasivat toden teolla, kuinka heidän uudistunut tyyliinsä upposi myös pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen yleisöön.
Kyyria sai kaivattua lisähuomiota, kun Amorphiksen Tales from the Thousand Lakes julkaistiin heinäkuussa 1994. Levy myi satojatuhansia kappaleita ja osoittautui liki legendaariseksi genrejä rikkovaksi levyksi, eikä vähiten Ville Tuomen uljaiden lauluosuuksien ansiosta. (Villen laulu alkaa kohdasta 2:00)
Amorphiksen levy-yhtiö Relapse suorastaan vaati Ville Tuomea mukaan Euroopan-kiertueelle. Ville myöntyi mukaan elokuussa 1994 startanneelle rundille, sillä se oli hänelle kokemus, jota hän ei malttanut jättää väliin. (Kuvassa hassuttelevat vasemmalta oikealle Olli-Pekka Laine, Tomi Koivusaari ja Ville Tuomi)
Amorphiksen jäsenet epäilemättä kokivat laulajan mukana olon suurena mahdollisuutena laajentaa bändinsä soundia, ja kun Tuomi lupaili marraskuun 1994 Rumba-lehdessä jatkavansa Amorphiksen kanssa, koto-Suomessa mietittiin baarien pöydissä, mikä on Kyyrian jatko.
Ville ei kuitenkaan lähtenyt mukaan Amorphiksen kiertueen Yhdysvaltojen-osuudelle, sillä hän halusi keskittyä Kyyriaan, jonka debyyttilevyyn julkaisu oli viittä vaille valmis.
BLESSED RAVINGS ilmestyi joulukuussa 1994. Alkuperäinen kansi on bändin suunnittelema ja hieman kryptinen; siinä on kuin röttelöinen lato, tai itse kyhätty maja. Tällä hetkellä suoratoistopalveluista löytyvän vuonna 1998 julkaistun remasteroidun version kannessa on sen sijaan Lasse Kurjen Las Vegasissa nappaama valokuva, jonka Kari Hynninen valitsi omin päin uusintaversion kanteen.
Levy on katsontakannasta riippuen joko monipuolinen tai hieman epätasainen kokonaisuus. Jos bändien debyyttilevyt toisinaan ovat sekavia juuri siksi, että kappaleita on kertynyt pitkältä ajalta, Blessed Ravings on tästä priimaesimerkki.
Levy on kuin sillisalaatti Mikaelin vanhempia progeraitoja sekä tuoreempaa Sanden kanssa tehtyä syntikkavetoista crossover- ja funk-henkistä iloittelua. Toisaalta tässä monimuotoisuudessa piilee myös osa levyn viehätyksestä.
Mukana oli bluespianoa, kontrabassoa, ujeltavaa sahaa, kuoroja ja monenlaisia psykedeelisiä kokeiluja. Vaikka äänitykset tehtiin olemattomalla budjetilla, Karmila onnistui miksaamaan Pekka Witikan studiolla kappaleista yhtenäisen ja jykeväsoundisen kokonaisuuden, joka otettiin Suomessa hyvin vastaan.
Blessed Ravings-nimi juonsi vanhasta ”Anchorite”- kappaleesta, joka päätyi myös levylle. Muita vanhoja, jo demoilta ja EP:ltä tuttuja uudelleen äänitettyjä ja sovitettuja kappaleita olivat keikkasuosikki ”Winter Winds”, singlellä kuultu ”Jester”, kakkosdemon ”My Land” ja ”Apres Nous Le Déluge”.
Mukana olivat myös jo Ruotsin-ajoilta roikkuneet ”Avalanche Anthem” ja ”Jagannatha”. Mikael oli epäilemättä helpottunut päästessään eroon vanhojen biisien riippakivestä ja saadessaan taltioitua vuosia vanhat sävellykset niin, että bändi pystyi vihdoin menemään musiikillisesti eteenpäin.
Singlenä julkaistu ”Only Eyes Behind” ja levyllä ensimmäistä kertaa kuullut ”Open Up” ja ”Skinny Rover” esittelivät puolestaan, mihin suuntaan Kyyria oli musiikillisesti matkalla.
KYYRIA PÄÄSI keikkailemaan ulkomailla ensimmäistä kertaa helmikuussa 1995, kun bändi soitti kaksi keikkaa Amorphiksen lämmittelijänä Portugalissa.
Amorphiskin hyötyi lämmittelijästään, sillä Ville Tuomi lauloi molempien bändien keikat. Kyyria tapasi Portugalin-keikkojen yhteydessä myös paikallisia levy-yhtiöitä, jotka olivat kiinnostuneita jakelemaan Kyyrian levyjä. Neuvottelujen edetessä Mikael huomasi, etteivät Hynnisen pienen levy-yhtiön rahkeet riittäneet hoitamaan heidän asioitaan kansainvälisesti. Zen Garden oli avittanut bändin polkua Suomessa, mutta Mikaelille oli ollut alusta lähtien selvää, että hän halusi viedä bändinsä ulkomaille.
Helsinki ja osittain Suomikin oli otettu haltuun, joten hinku maailmalle oli kovempi kuin koskaan. Kyyria tarvitsisi vain itselleen managerin, joka veisi heidät ulkomaille.
Lue artikkelin seuraava osa
****
